Matkaopas tulevaisuuteen kirja on viimein ilmestynyt. Matkaopas tulevaisuuteen kirjasta on kirjoitettu Talentumin sivuilla seuraavaa:

“Selkeä opas niille, joita kiinnostavat tulevaisuuden muutokset, niihin varautuminen ja tulevaisuuden tekeminen. Kirja käy läpi ennakoinnin peruskäsitteistön ja -tekniikat, mm. trendit, villit kortit, heikot signaalit ja skenaarioprosessit.

Kirjassa korostetaan, että muutosta voi myös tehdä. Heikkojen signaalien avulla voimme murtaa pinttyneitä ajatusmallejamme ja luoda uutta ja yllättävää. Tulevaisuusikkuna ja “strateginen sattumointi” ovat kirjoittajan kehittämiä menetelmiä heikkojen signaalien käyttöön. Tulevaisuustyöskentely yhdessä sidosryhmien kanssa antaa uusia näkökulmia. Käytännön esimerkit näyttävät, miten suomalaiset ja kansainväliset yritykset ja organisaatiot käyttävät ennakointia strategisessa suunnittelussa, tulevaisuuden innovoinnissa sekä sen kommunikoinnissa.”

Kirjassaan Elina on haastatellut erilaisia organisaatioita Suomesta ja maailmalta liittyen tulevaisuuten tekemiseen, ennakointiin ja kommunikointiin. Näitä organisaatioita ovat esimerkiksi: Intel, Philips, Google, Daimler, National Intelligence Counsil (US), Singaporen hallitus, Wärtsilä jne.

Kirjan sisällysluettelo löytyy tästä linkistä ja alkusanat tästä.

Kirjan voi ostaa esimerkiksi Talentumin verkkokaupasta.

Tässä muutama kuva kirjan julkkareista 24.5.2012.

Kuvassa: Jim Solatie, Christer Haglund ja Stefan Björkman, sekä Elina Hiltunen, joka haastatteli sekä kirjaansa että tilaisuudessa näitä henkilöitä.

Paikalla oli kiitettävästi porukkaa kuuntelemassa keskustelua

Kerron ja linkkaan mielenkiintoisiin tutkimuksiin ja tulevaisuusaiheisiin Feissarissa Matkaopas tulevaisuuteen kirjalle tekemilläni sivuilla. Tervetuloa lukemaan päivityksiäni kirjaan liittyen! Linkki sivuille on tässä.

p.s. Kirja muuten julkaistaan virallisesti 24.5.2012

Olen parhaillaan kirjoittamassa kirjaa ennakoinnista ja sen käytöstä organisaatioissa. Kirjan nimi on Matkaopas tulevaisuuteen Täytyy myöntää, että prosessi on äärettömän mielenkiintoinen: olen päässyt haastattelemaan eri organisaatioiden ennakoinnin ammattilaisia niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kirjaani tulevat mm. seuraavat yrityscaset ennakoinnista:

-Intelin ennakointitoiminta, joka luottaa scifiin

-Miten Daimler katsoo tulevaisuuteen (mistä on uudet konseptimersut tehty?)

-Googlen ennakointi on varsinaista tekemistä

-Singaporen hallituksen kokonaisvaltainen lähestymistapa ennakointiin (WOG= whole of Government)

-Philipsin Design Probes, eli tulevaisuustiiserit ärsyttävät ja ällistyttävät

-Finnair ja Airbus lentävät tulevaisuuteen (sekä yhdessä ja erikseen)

-Dibitassujen maailmanvalloituscase

-Innovaatiotoimintaa Angry Birdsien pääpesässä

ja niin edelleen.

Kirja sisältää ennakoinnin perusmenetelmiä ja käsitteitä yritysesimerkkien lisäksi. Se sopii hyvin mm. strategiatyöläisille, muille ennakoinnin parissa puuhaaville ja vaikka oppilaitoksille.

Kirja tulee Talentumin kustantamana markkinoille toukokuussa 2012.

linkki kirjaan tässä

Here is my column about the purpose of futures thinking in Kemppi ProNews, 2011.

Heikot signaalit auttavat ennakoimaan,

innovoimaan ja kommunikoimaan tulevaisuutta

(tämä kirjoitukseni on julkaistu Terve-sos tapahtuman julkaisussa :http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/acbfd5f1-8e3f-4162-ae95-9557d147bf29)

Muutos alkaa usein pienistä, yksittäisistä tapahtumista. Nämä tapahtumat alkavat kerätä ajan mittaan massaa ympärilleen. Kun aikaa vielä kuluu, yksittäisestä ilmiöstä on tullut ihmisjoukkojen lemmikki.

Melkein kaikki tietävät mistä puhutaan, ja ne, jotka eivät tiedä, ovat auttamattomasti kehityksestä ulkona.

Näin on käynyt monen uutuuden: Facebookin, kännykän, pankkikorttien ja vaikka xylitol purukumin.

Akateemisissa piireissä tätä tapahtumasarjaa kutsutaan innovaation omaksumisen käyräksi, futuristit puhuvat muutoskäyrästä.

Kun muutos alkaa, siitä voidaan havaita ensimmäisiä merkkejä. Nämä merkit esiintyvät sellaisissa lähteissä ja ovat niin huomaamattomia, että vain harvat henkilöt havaitsevat ne. Itse kutsun näitä merkkejä heikoiksi signaaleiksi, jotka oman määritelmäni mukaan ovat: ”ensimmäisiä merkkejä muutoksista, joista voi tulla tulevaisuudessa jotain suuria juttuja tai sitten ei.” Heikot signaalit esiintyvät käytännössä vaikka sosiaalisessa mediassa blogipostauksina tai twitter syötteinä, tarroina lyhtypylväissä, tiedelehden pikkujuttuina,

keskustelussa ohikiitävänä lipsahduksena, kummallisena havaintona kaupungilla. Yksi heikko signaali ei kerro kuitenkaan mitään, koska kyse on epämääräisestä tiedonjyväsestä, mutta useamman heikon signaalin perusteella voidaan jo lähetä tekemään arvauksia tulevaisuudesta. Kollegani vertasi heikkojen signaalien analysointia palapeliin: löytyy yksi pala sieltä, ja toinen täältä. Yksittäin ne eivät kerro oikeastaan mitään, mutta oikein yhdistettynä, ne voivat antaa meille mahdollisuuden nähdä suuri kuva jo ennen kuin palapeli on valmis.

Heikkoja signaaleja käytetään hyväksi ennakointityössä. Ne antavat selvää etua, sillä niiden avulla voidaan valmistautua suuriin muutoksiin jo tavallista aikaisemmin. Heikkoja signaaleja tulisi kerätä jatkuvasti, koska tulevaisuus tapahtuu koko ajan ympärillämme. Yksittäinen heikko signaali voi olla merkki vain poikkeavasta tapahtumasta, josta ei koskaan tule mitään. Monta signaalia, jotka viittaavat samaan suuntaan, kannattaa ottaa jo tosissaan. Kun heikkoja signaaleja on kerätty, ne analysoidaan ja pyritään yhdistelemään niitä samansuuntaisiksi nouseviksi trendeiksi. Näitä trendejä voi käyttää hyväksi skenaariotyöskentelyssä, eli niiden pohjalta voi muodostaa erilaisia kuvia tulevaisuudesta. Näihin eri tulevaisuuksiin voidaan peilata yrityksen strategiaa ja pohtia, että mitä pitäisi tehdä toisin, jos esimerkiksi

meidän kannaltamme epäsuotuisa tulevaisuus pääsisi toteutumaan. Hyvä esimerkki skenaarioiden käytöstä strategisesta suunnittelussa löytyy öljy-yhtiö Shellistä, joka 70-luvun alkupuolella muodosti valta-ajatuksista poikkeavan skenaarion: entä jos öljyn hinta nousee radikaalisti? Mitä me sitten teemme? Öljykriisi selvensi, että se, mikä oli ajateltu mahdottomaksi, voikin toteutua.

Heikkoja signaaleja voi myös käyttää tulevaisuuden innovoinnissa. Tiedämme, että jokainen meistä voi vaikuttaa tulevaisuuden kulkuun (vähintään oman tulevaisuutensa). Uusien ideoiden kehittäminen voi olla kuitenkin vaikeaa. Tarvitaan out-of-the-box ajattelua, jota heikkojen signaalien käyttö voi helpottaa. Itse olen käyttänyt Tulevaisuusikkunaa ideoinnin apuvälineenä. Kyseessä on kehittämä metodini, jossa workshoppiin osallistujille näytetään kuvia heikoista signaaleista. Kyseiset kuvat inspiroivat osallistujia ottamaan rohkeita askeleita ideoinnissa oman ajattelualueen ulkopuolella.

Kolmas asia, missä heikot signaalit ovat hyödyllisiä, on kommunikointi organisaation omista

tulevaisuusajatuksista. Autoteollisuus konseptiautoillaan on tunnettu heikkojen signaalien käytöstä viestinnässä. Automessuilla valmistajat lähettävät yleisölleen viestiä siitä, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Tärkeä on korva herkkänä kuunnella asiakkaiden kommentteja uudesta erilaisesta tulevaisuudesta.Se tuottaa organisaatiolle tärkeää ulkopuolista informaatiota.