"...lähdin luentokiertueelle Saksaan ja Norjaan British Councilin edustajana, tuntui hämmästyttävältä ja ilahduttavalta, ettei kukaan minua haastatelleista toimittajista ollut hiukkaakaan kiinnostunut seksielämästäni tai poliittisista näkemyksistäni. Sen sijaan he kuuntelivat tarkoin, kun selitin miksi vastustin Sartren ja Camusin pessimismiä ja toivoin, että se korvattaisiin uudenlaisella "evolutionistisella eksistentialismilla". Ajattelin, että tämän olisi pitänyt tapahtua Englannissakin sen sijaan, että siellä keskityttiin typeriin epäoleellisuuksiin kuten millaista on olla "vihainen nuori mies."

 

(Colin Wilson: Sivullinen ihminen, 2007, 9. Alkuteos The Outsider, 1956. Käännös Sara Heikura, Sanasato Oy 2007.)

 

 

 

Abraham Maslow (jonka tarvehierarkiaa ole aina pitänyt melko huonona jaotteluna, huomautus: Androgyynihullumies) kyllästyi tutkimaan sairaita ja alkoi tutkimaan terveitä ihmisiä. Hän pani merkille, että heillä oli melko säännöllisesti ns. huippukokemuksia. (vapaasti lainaten Wilsonia 2007, 411)

 

George Pransky jatkoi Maslow´n työtä ja totesi pessimisteillä ei ole huippukokemuksia, koska he ovat pessimistejä. Erään oivalluksen sai tavallinen työntekijä Sydney Banks. Banksin valitellessa jotakin ystävälleen, ystävä sanoi: "Ihmiset tekevät itsestään onnettomia omilla ajatuksillaan." (Wilson 2007, 412)

 

Sivulla 414 Wilson kertoo ajo-oppilaasta, joka päättää etuistuimen sijaan ohjata autoa takapenkiltä. Kun aikaa kuluu ja tulee rekka vastaan vuoristotiellä, tämä kuski kuitenkin siirtyy nopeasti etuistuimelle. Eli tietynlainen hypnoosi loppuu, Wilsonin sanoja lainatakseni. Kuljettajan istuimelta ohjaat autoa varmemmin.

 

Eli kysymys on: Oletko matkustaja vai oletko kuskin paikalla?